Tämä projekti unohtui jotenkin päivittää tänne nettiin, mutta mielessä tämä on pyörinyt koko loman ajan. Nyt olisi aika päivittää mitat. Hairahduksilta ei ole säästytty. Sinisellä tuoreet mitat, punaisella muutos

• Ikä: 16 v  -> 16v
• Pituus: n. 170cm -> n. 170cm
• Paino: 52,7 kg (vaatteet päällä) -> 57,0 kg (vaatteet päällä) +4,3kg
• Harrastukset: Lukeminen, kuvis, tietokoneet ja löysäily. -> Kuvis, kirjat, tietokoneet, tanssimatto, haaveilu +tanssimatto, haaveilu -löysäily
• Paheet: Kynsien pureskelu (jäämässä taakse) ja finnien repiminen. -> valittaminen +valittaminen -kynsien pureskelu
• Ihon kunto: Finnejä otsassa, eniten ohimoilla, leuassa. Otsatukka peittää suuren osan. Yleisilme siisti.  -> Leuassa yksi isompi, pari pienempää, otsassa muutama huomaamaton, ohimoilla edelleen tummia läiskiä +ehkä parempi
• Onnellisuusaste: Huono. -> ok.

• Rinnanympärys: 83 cm -> 85cm +2cm
• Mitta rintojen alta: 69 cm -> 70cm +1cm
• Vyötärönympärys: 60 cm -> 64cm +4cm
• Lantionympärys: 90 cm -> 90cm +-0
• Reisi: 50-51 cm -> 52-53cm +2-2cm
• Pohje: 33-34 cm -> 32-33cm -1-1cm
• Nilkka: 22-22 cm -> 21-21cm -1-1cm
• Pää: 57 cm -> 57cm +-0
• Hartiat: 90 cm  -> 90cm +-0
• Ranne: 14-14 cm -> 14-14cm +-0
• Hauis: 23-23 cm -> 24-25cm (jännitetty 25-26cm) +1-2cm

Loppukuvien ottamiseen ei ole intoa. En halua masentaa itseäni. Minulle riittää, että kuppikoko on kasvanut 75A:sta 75B:hen, että lempifarkut mahtuvat jalkaan edelleen ja että Lorealin mineraalimeikkivoide peittää edelleen näppylät ja ihon virheet.

Juhannus mökillä. Yritin syödä niin paljon kuin mahdollista. Tämä ei ole enää laihdutuskuuri, vaan lihotus-. Aika hassua, mutta kyllähän se oli arvattavissa, koska haluan itselleni rinnat. Kaikki naiset haluavat rinnat. Ja miehet haluavat pituutta - öhöm. Mietin aina, mitä koolla on väliä. En minä ainakaan tiedä, millainen on pieni, tai iso. Eivätkä he voi vaikuttaa siihen. Minä taas voin ahmia rasvaista ruokaa rintojeni ravinnoksi, mutta en vain pidä siitä. Makeat leivonnaiset alkoivat ällöttää minua muutama vuosi sitten. Vain pulla ja täytekakku menee omasta kurkustani alas tuolta saralta.

Syön iltapalaksi paljon, mutta sängyssä minulla on jo nälkä. Hampaat pesty: ei voi enää mennä syömään. Odotan siis kiltisti aamuun, että pääsen taas jääkaapille. Unettomuuskin on jo tullut tutuksi. Nukuttaa, mutta ei väsytä. Silmät painuvat kiinni, mutta en saa unta. Eilenkin illalla näpräsin kännykkääni vaikka kuinka kauan, ennen kuin sain mielenrauhani takaisin (kamala nuoruusiänkriisi) ja unenpäästä kiinni. Yöllä herään useita kertoja, nyt jo vähemmän kuin alkukesästä, mutta on se silti kamalaa herätä klo 5 vessahätään täysin pirteänä, käydä vessassa ja todeta, ettei voi enää saada unta. No, asetun silti makuulle ja ajattelen kohta alkavani lukea tms. mutta nukahdan pian ja herään klo 9 väsyneenä.

Olen kuullut, että paljon nukkuminen pitää laihana. Liittyykö se siihen, että silloin ei ehdi syödä? Kuitenkin, kehitin teorian: jos nukkuu, laihtuu. Jos ei nuku, ei laihdu. Jos ei laihdu, lihoaa. Eli siis, jos ei nuku, lihoaa, eli, koska haluan lihottaa itseäni (yläkroppaa), minun pitää nukkua vähän. Kelpaako 12-9? No mutta, sehän on 9 tuntia, kylläpä minä nukun paljon. Nyt nukkumaan :D No, ei minua vielä nukuta, mutta luetaan! Tekisi jo mieli mitata itseni, mutta päätin, että vasta perjantaina, sitten seuraavan kerran lomamatkan jälkeen! Raikasta kesää!

On lenkkeilty, panikoitu rintojen pienuuden kanssa, yritetty syödä mahd. rasvaista ruokaa (mikä on muuten hyvin vaikeaa, koska kaikista tuotteista on alennettu rasvaprosentti melkein miinuksen puolelle), pelailtu koneelle, luettu, kerran uitu,...

Tylsää, sanon minä. Haluan täältä pois. Olen kehitellyt mielessäni kuvitelmia siitä, kuinka tapaan yhden kivan pojan ja kuinka hän tarjoaa minulle kyytiä kotiin ja me suudellaan...

Plääh, mä olen lukkiutunut kokonaan mun kuvitelmiini. Mä en enää erota todellisuutta niistä. Jos mä nyt näkisin sen pojan (ei olla ikinä puhuttu), luulisin varmasti, että tunnen hänet, koska olemme kuvitelmissani jutelleet paljonkin, ja että me rakastaisimme toisiamme. Todellisuudessa en tiedä hänestä mitään!

On tullut lenkkeiltyä ja huomattua, että jaksan jo paremmin. Enää ei heikota, juokseminen ei rasita ja tuntuu, että olen enemmän sinut kroppani kanssa. Eilen oli ohjelmaa koko päiväksi, mutta jaksoin vielä illalla tehdä tunnin kävelylenkin koiran kanssa. Pitäisi jo kalenteriinkin merkata nämä, että pysyn kärryillä siitä, minkä koiran olen viimeksi ulkoiluttanut, pihakoiria kun ovat.

Rintojen kasvattamiseen yritän yhä keksiä taikakeinoja. Kokeilussa on tällä hetkellä: ruoka ja liikunta. Ainoa asia, joka piristää on se, että rintojen kasvuun voi mennä kymmenenkin vuotta, kun yleisen mielipiteen mukaan se on loppu jo 17-vuotiaana.

Tämä äkillinen elämänlaadun parantaminen on innoittainut minua kaikkeen muuhunkin. Olen löytänyt uudelleen suosikkitietokonepelini (jonka vaikutukset eivät sitten varmaan olekaan hyviä) ja lempiharrastukseni: käsityöt. Käsityöblogia tästä ei tule, mutta kunhan mainitsin.

Vielä kaksi viikkoa sitten liikunta oli kamalinta, mitä tiesin. Nyt 19:30 on lempikellonaikani, koska silloin ilma on viilennyt riittävästi ja voin lähteä tunnin kestävälle reippaalle lenkille ja tuntea, kuinka läski palaa ja ihra vähenee. Kuinka sydän sykkii yhä rennommin ja hengitys on vapaampaa. Siinä muutama syy, miksi pidän lenkkeilystä. Yksi, melko vahva syy myös, on se, että saatan nähdä erään ihmisen reittini varrella, vaikka todennäköisyys onkin mitä huonoin. Rakkaus sen aiheuttaa. Tämän liikuntainnon.

Maanantaina tein illalla tunnin kävelylenkin koiran kanssa. Olo oli kammottava. En ollut kuin 10 minuttia kävellyt, kun alkoi heikottaa ja pyörryttää. Jatkoin rauhallista kävelyä ja toivoin, että pääsen vielä kotiinkin, koska puhelintakaan en muistanut ottaa mukaan. Heikotus meni ohi, mutta päänsärky jatkui. Vatsakin oli sekaisin. Puolimatkassa olo oli jo melko rentoutunut ja ajattelin, että tämähän onkin ihan kivaa. Hölkkäsin muutamia metrejä, sitten taas kävelin. Heikotus palasi kun lähestyin kotia. Kun pääsin kotiin, jouduin mennä pitkäksi aikaa pitkälleni. Kärsin taas heikotuksesta, pää- ja vatsakivuista.

Tiistaina olo ei ollut hyvä. Olin todella voimaton. Makasin päivällä pitkään sängyssäni, enkä päässyt ylös. En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta luulin viettäväni siinä koko päivän. Väsytti kamalasti. Päivä meni nopeasti, vaikka en tehnytkään mitään. Söin jotain, istuin ulkona, pelasin tietokoneella. Lopulta kokosin itse niin, että sain leivottua vähän. Sitten jouduinkin mennä pitkäksi aikaa nukkumaan, vaikka uni ei tullutkaan. Sain siitä sen verran voimia, että pelasin sulkapalloa äidin kanssa.

Keskiviikkona, eli tänään olin kaupoilla ja pelasin sulkapalloa. Tarkoitus olisi vielä vetää täysi venytysohjelma läpi. Jos aikaa jää, niin kävelylenkki olisi paikallaan. Vaikka väsyttääkin aivan vietävästi.